JOKIEN JA VAELLUSKALOJEN VUOSI
Viime vuosi muodostui monessa suhteessa aivan mainioksi vaelluskalojen asialle. Hiitolanjoella purettiin jo toinen voimala, Lahnaskoski. Ensimmäiselle Kangaskoskele viimekesäisen padon purkamisen jälkeen oli jo ehtinyt nousta laatokanlohen kutuemoja, ja kesänvanhoja poikasia löytyi aivan ilahduttavasti. Hiitolanjoen tarina ainakin alkaa onnellisissa merkeissä. Kuinka kaukaiselta unelma pois purettavista padoista näyttikään vielä muutama vuosi sitten...
Varkauden Ämmäkoskeen saatiin avattua ohitusuoma ja ympäristövirtaamalla vesitetty vanha koskenpohja. Virtaamaa on saatu yhteensä näihin 10 m3/s eli hyvin merkittävä määrä. Riutuvalle järvitaimenelle ja kenties jopa saimaanlohelle avautuu uusia poikastuotantoalueita. Kun padon yläpuolella on iso järvi, Unnukka, ei todennäköisesti siellä järin usein tarvita jotain, suurjuoksutuksia, ainakaan nopeasti holautettuna, tuskin hätäjuoksutuksiakaan. Tuon tuloksia odotamme innolla.
Nämä pari esimerkkiä ottaakseni. Vire vaelluskalojen palauttamiseksi on eittämättä kuitenkin parempi kuin koskaan aikaisemmin. Kuusinkijoella tapahtuu. Inarin Kirakkaköngäs jäi vielä odottamaan parempia aikoja. Samoin Palokinkoski, vielä padon kahlitsema mutta eittämättä tuleva vaelluskalavirta. Toki etenkin Tornionjoen mutta myös Simojoen lohen paluu on ollut jo aiempina vuosina huikea menestystarina.
Jokiblogi kirjoitusten otsikot
Jokiblogi 2021 -2022
Jokiblogi 2011
Jokiblogi 2009
Jokiblogi 2008
Jokiblogi 2007