Oulujoen reitti ry
Kauhaisuja
Kirjoittaja Aulikki Piirainen
Kaleva kirjoitti 15.3.14 otsikolla Oulujoen veden laatu heikentynyt. Pidemmälle lukiessa jutussa tosin todetaan, että ylimääräiset aineet saadaan talousvedestä varsin tehokkaasti pois. Jos lehteä lukee vain otsikkotasolla, jää lukijalle mieleen, että Oulun talousvesi on huonoa, siis pohjavettä tilalle. Olisihan jutun voinut otsikoida toisinkin. Oleellistahan jutussa kuitenkin oli, että jokivesi saadaan puhdistetuksi kaikesta huolimatta. Kemikaaleilla pelottelu saisi jo riittää.
Talousveden puhdistuskemikaaleilla on kuitenkin rajat, joiden puitteissa niiden käytöstä ei ole käyttäjille vaaraa. Oulun Veden puhdistusmenetelmät ovat hyvin hallinnassa, kuten Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen johtava tutkija Ilkka Miettinen totesi Aleksinkulmassa järjestetyssä Oulun vedenhankinnan tulevaisuus -keskustelutilaisuudessa 26.2.2014.
Myös pohjaveden käytössä tarvitaan kemikaaleja. Maaperän omat epäpuhtaudet U, Rn, As, Ni, Mn ja Fe tulevat pohjaveden mukana. Pohjavesi täytyy alkaloida eli veden kovuutta ja pH-arvoa pitää nostaa. Siihenkin tarvitaan koko joukko kemikaaleja. Yleisesti eniten käytetyt alkalointikemikaalit ovat lipeä, sammutettu ja poltettu kalkki, sooda ja kalkkikivi.
Vedenhankinnan keskustelussa minua häiritsee kahtiajako, jossa vastakkain ovat Viinivaaran pohjavettä halajavat ja sitä vastustavat ikään kuin muita vaihtoehtoja ei olisikaan. Emmekö saisi aikaan rakentavaa keskustelua siten, että tunnustetaan ensin tosiasiat. Luontoarvot ovat rikkomattomia, niistä pidetään kiinni. Sen jälkeen etsitään keinoja, mistä Oululta edellytetty varavesilähde/varavesilähteet saadaan. Rakentavaa keskustelua ei mielestäni ole se, mitä Oulu-lehden mieli-pidepalstalla 5.3.14 kirjoitettiin. Kirjoituksesta henki luontoarvoja puolustavien syyllistäminen siitä, että oululaisille ei suoda parasta talousvettä eli pohjavettä. Utajärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eero Pirttikoski kertoi samaisessa Aleksinkulman tilaisuudessa kunnan ehdottomasti kielteisen kannan pohjaveden pumppaamiseen Viini-vaarasta. Paikallisten ihmisten mielipiteet on otettava huomioon, koska he joutuvat elämään hankkeen haittojen kanssa.
Oulun Vesi on selvittänyt vaihtoehtoja vedenhankinnan varmuusluoki-tuksen nostamiseksi ja niitä on muitakin kuin Viinivaarasta johdettava pohjavesi. Voisiko Oulu teknologiakaupunkina siirtyä kestävän kehityk-sen periaatteen mukaiseen kaksivesijärjestelmään? Suomessa on jo toteutettu järjestelmiä, joissa vessanpöntöt huuhdellaan vedellä, joka ei täytä juomavaatimuksia, esimerkiksi sadevedellä.
Aulikki Piirainen (20.3.2014 Kaleva, Lukijalta)
Jouluruno
päivä lyhenee
mutta metsässä
kun lehdet tippuvat puista
ja aurinko loistaa puolukan varvuissa
valkenee
viimein tulee lumi
aamutaivaalle syttyy Merkurius
kun kuljet hitaasti
voit löytää tutun polun
ja lapsen ilon
Aulikki Piirainen
Oranssi aurinko värjää rantametsän ja joen punertavaksi. Joki ei liiku. Lepopäivänä yhteiskunnalle riittää vähempikin energia. Vastarannan puiden kuvajainen väreilee tyynen veden pinnassa. Maisema on luminen, on kiireetön sunnuntai.
Jokilaakso hehkuu oranssia valoa
Muhoksen Koivu ja Tähti kulttuurikeskuksessa oli edellisellä viikolla jättikaivinkoneiden ilta. Sali oli lähes täynnä kiinnostuneita kuulijoita, pääasiassa vanhempia miehiä, mutta myös lapsia ja naisia. Miehiä kiinnostivat ilmeisesti valtavat monta sataa tonnia painavat koneet ja niiden tekniikka. Minua menetetty jokimaisema.
Vanhat kuvat kertoivat karua kieltä siitä, miten ihmisen kokoamat koneet muovasivat ikiaikaista maisemaa. Heittivät kirkon surutta pois jokirannasta. Upottivat koteja veden alle. Mursivat joen majesteettisen voiman, kuihduttivat sen matavaksi liruksi tai elottomaksi patojärveksi. Varsinkin kuvat Utasen alakanavan rakentamisesta osoittivat sen olleen aikansa mahtavimman maansiirtotyön, jonka mittaluokkaa on vaikea käsittää niiden, jotka eivät sitä olleet todistamassa.
Jäinen peili
Oulujoella maansiirtotöitä tekivät Marion 7400 ja Bycurys-Erie laahakaivinkoneet. Vuonna 1950 Amerikasta saapui Vaalan kurkkuun 56 rautatievaunullista kaivinkoneen osia. Tämä kone kävi välillä murjomassa Vuoksen vesistön profiilia ja palasi sitten Utasen alakanavan työmaalle. Konetta ajettiin kolmessa vuorossa ja viikossa oli vain yksi lepopäivä, jolloin konetta huollettiin. Marionin sisuksissa ahersi kussakin vuorossa kolme miestä: kuski ja kaksi rasvaria.
Oulujoki Oy:n Marionille kertyi työvuosia 23, jonka jälkeen se romutettiin v. 1986. Bycurys-Erie myytiin Hollantiin. Mutta Kemijoella kaivanut vastaava Kemijoki Oy:n Marion tekee edelleenkin kaivutöitä, nyt Kanadassa. Jos haluat nähdä vielä käytössä olevan koneen, syötä google mapsiin koordinaatit: 34.368860 – 77.831008.
Utajärven koululaiset rakensivat Marionin pienoismallin Talvikki-kerhossa v. 1989.
Oulujokivarren tervareitistöä kulkeva näkee vielä Marionin kauhan tekemän työn jälkiä jokimaisemassa. Kuljen Halinsaareen johtavaa reitti pitkin jokivartta, jota ruoppauskasat reunustavat. Kuitenkin tuolla polulla voi tavoittaa alkuperäisen joen tunnelmaa. Vastaranta kohoaa jyrkkänä rinteenä, joki soljuu kapeana vanana ja hiljaisuus herkistää tunnelman. Hetkessä on vahvasti läsnä menneen ajan kiireettömyys ja jostakin syystä myös joulu, varsinkin nyt, kun maisemaa peittää vastasatanut lumi. Tunnelma rauhoittaa ja aavistan, mitä lepo on. Maisema hoitaa mielen puhtaaksi. Tavoitan jotakin, jonka jo luulin menettäneeni.
Aulikki Piirainen
juuri nyt, kun
pelto lainehtii kurkien pitkiä kauloja
puolukan varvut kiiltävät auringossa
ja metsän läpi näkee kauas
tahtoisin
pysäkin, jolla levätä
ennen kuin koivut rävähtävät lehteen
ja maa on vehreydestä raskas
Aulikki Piirainen
lämpömittarin
elohopeapylväs on oudossa asennossa
hämmennyn enkä ymmärrä
- lämpöasteita
illalla
hangen siniset varjot
ilkkuvat
Kitka näkyy
Pyhävaaran päälle on päästy
Tykkipuita Riisitunturin kansallispuistossa
Runo
5.2.2013
kuuset ovat jähmettyneet tuuhean turkin alle
usva ryömii pelloille
vaaran laki loistaa
nojaudun metsän seinään
kuin riekko lumikieppiin
katoan oksien alle
ovi sulkeutuu
hiljaisuus
Aulikki Piirainen
Talvivaaran kaivoksen tiedottamisessa ja yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa on parantamisen varaa. Kaivoksen entinen ja nyt ruoriin palannut johtaja on loukannut paikallisia vähättelemällä kaivoksen vaikutuksia ympäristöön. Hänen mukaansa haitoista joutuu kärsimään vain kourallinen ihmisiä. Helppo sanoa Espoon käsin! Viimeisin anteeksipyyntö kipsisakka-altaan vuodon yhteydessä jäi puolitiehen, kun johtaja pahoitteli mahdollista luonnolle aiheutunutta haittaa. Lienemme yksimielisiä siitä, että luonnolle on aiheutunut kovasti haittaa. Tarkoitushakuisesti toimitusjohtaja on kuvannut Talvivaaraa Suomen suurimmaksi vedenpuhdistuslaitokseksi. Jos kaivosta ei olisi, ei vesiä tarvitsisi puhdistaa! Samaa liturgiaa on kiistää, että kaivos saastuttaa ympäristöä. Toimitusjohtajan mukaan se vain muuttaa sitä!
Talvivaaraa lukuina.
Paikalliset asukkaat ja kansalaisjärjestöt ovat olleet valppaina alusta alkaen. Vaikuttaa siltä, että valvontavastuu on ollut osittain heillä. Lukemattomia ovat olleet huolestuneet yhteydenotot haitoista paikalliseen ELY-keskukseen. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö näyttää päättelevän yhteydenottojen vähentymisen kertovan haittojen loppumisesta. Onko pikemminkin kyse lähiasukkaiden väsymisestä, kun heitä ei kuunnella eikä tilanne parane.
Tarkoitushakuista on kaivosyhtiön käyttämä uraanin talteenotto -termi. Talvivaarassa on rikastettu uraania koko sen toiminnan ajan. Kaivoksen liuotuskasat toimivat nimittäin uraanin rikastuslaitoksena. Perustuuko uraanin ns. talteenotto siihen, että uraanin jääminen metalleihin aiheuttaa Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaan prosessissa ongelmia? Toisaalta, vaikka uraani poistetaankin malmista, jää sen tytäralkuaineiden mukana radioaktiivisuutta säteilemään jätekasoihin.
Metallien kasvava käyttö johtaa yhä niukempien metallimalmioiden hyödyntämiseen. Vaikuttaa siltä, että lähes koko Pohjois- ja Itä-Suomi on malminetsintäaluetta. Voiko kierrettä katkaista?
Kierrätystä tulee parantaa. Lisäksi tutkimusresursseja tulee suunnata innovaatioihin, joilla metalleja voidaan korvata. Tarvitsemmeko välttämättä yhä uusia metallituotteita? USA:ssa kuulemma heitetään 130 miljoonaa kännykkää pois vuodessa, joten parannettavaa on!
Talvivaaran tehdasaluetta.
Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodosta seuraa hyvääkin, tosin kalliilla hinnalla. Todennäköisesti kaivosten ympäristöluvat joutuvat tarkempaan syyniin ja viranomaisvalvonta jämeröityy. Myös kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuun vahvistumista vaaditaan. Jos paperi- ja selluloosatehtaiden päästöt saatiin aikoinaan kuriin, niin miksei kaivostenkin. Vaikuttaa siltä, että pyörä pitää keksiä uudelleen. Kansalaisvaikuttamista tarvitaan. Toivottavasti siihen löytyy uusia voimia entisten uupuessa näkijän taakan alle.
Biokasaliuotusmenetelmää kaupattiin luonnonmukaisena prosessina. Kukaan ei kertonut, kuinka paljon kemikaaleja prosessi vaatii. Kaivosalueen massiivisuus, 60 neliökilometriä, ihmetyttää ja se on tarkoitus vielä yli kaksinkertaistaa! Uusien bioliotuskasojen leveys tulisi olemaan kaksi ja pituus viisi kilometriä. Mittasuhteita ei oikein voi hahmottaa maasta käsin. Biokasaliuotusta ei ole Suomen oloissa kokeiltu tässä mittakaavassa aikaisemmin. Olisiko ollut viisaampaa aloittaa varovaisesti pienellä alalla ja laajentaa, kun ollaan varmoja, että prosessi toimii ongelmitta ja ympäristöä pilaamatta?
Kivimurskan läjitysaluetta.
Kaivoksen toiminnan laillisuudesta voi löytää puutteita. Voimassa olevan ympäristöluvassa kuvataan, kuinka malmilouhe esimurskataan avolouhoksessa ja louhe kuljetetaan koteloilla ja pölynpoistojärjestelmällä varustetulla hihnakuljettimella välivarastoon (Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa 2007, 13). Tietojeni mukaan näin ei kuitenkaan menetellä, vaan louhe ajetaan dumppereilla louhoksesta murskaukseen. Ympäristöluvan mukaan primäärikasan purkaminen sekundaarikasalle tapahtuu sähköhydraulisella laitteella (Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa 2007, 16). Tietääkseni tämäkään menetelmä ei ole käytössä, vaan siirtäminen tapahtuu dumppereilla. Pölypäästöjä riittää. Edelleen luvan mukaisesti biokasa-alue peitetään kalvolla lämpöhäviöiden ja haihtumisen vähentämiseksi (emt. lupa 2007, 14). Ilmeisesti kasoja ei ole peitetty. Ihmettelen, eikö ELY-keskuksen tulisi käyttää lain suomia pakkokeinoja toiminnan keskeyttämiseksi, jos yhtiö ei noudata voimassa olevaa ympäristölupaa. Varoaltaat, joihin on poikkeustapauksissa tarkoitus johtaa kasassa oleva vesimäärä, olivat täynnä vettä, kun kipsisakkavuoto marraskuussa tapahtui.
Missä ovat kaivoksen osakkeenomistat? Eikö heillä ole osavastuu siitä, että kaivos toimii ympäristöluvan mukaisesti ja vastuullisesti. Pörssivalvonnan tulisi myös kiinnittää huomiota Talvivaaran kaivososakeyhtiön vastuulliseen toimintaan pörssiyhtiönä.
Aulikki Piirainen (6.1.2013 Kaleva, Lukijalta)
Kesällä olin jälleen melomassa Saimaalla, tällä kertaa Rantasalmella. Evästelytauko saaren kalliorannalla. Aurinko paahtoi ja hiki valui. Silti kuuma kahvi maistui makeasti melojille. Kajakki on hyvä vetää tauolla kunnolla maihin, jotta aallot eivät keinuta sitä mukaansa.
Suoraan kokan edessä kallion kupeessa rantakukka! Upeat kalliot hurmaavat melojan.
Mökin rannasta pääsi helposti vesille. Kajakki on vedetty yöksi maihin.
Näihin maisemiin ei kyllästy!
Aulikki Piirainen