Oulujoen reitti ry

Joen tarinoita

Joen tarinat -palstalla julkaistaan pieniä puheenvuoroja, kommentteja ja uutisia eri puolilta vesistöaluetta. Pyrimme saamaan vakinaisia avustajia, "kirjeenvaihtajia", jotka säännöllisesti kertoisivat oman alueensa/paikkakuntansa kuulumisia, kaskuja ja vakavampiakin ympäristö- ja kulttuurikysymyksiä. Myös sinä voit ryhtyä meidän avustajaksemme. Aloita vaikka pienillä terveisillä, mitä kotijoelle/järvelle kuuluu. Voit käyttää nimimerkkiä tai omaa nimeäsi.

 

Tällä sivulla on uudet jutut vuodesta 2023 alkaen. 

 

 

KEMIJOKIVARTTA KOHTI AUTTIA 

OSA 1

21.2.2024

AULIKKI PIIRAINEN

 

 

Elokuussa olimme palaamassa Kittilästä Kainuuseen. Paluumatka kulki Rovaniemeltä Kemijokivartta kohti Auttia ja Posiota.

 

Siitä olikin kulunut vuosia vuosia, kun viimeksi olin noilla seuduilla liikkunut. Mielenkiinnolla seurasimme Kemijokea ja etsimme, missä voisimme poiketa jokirantaan eväskahvia nauttimaan. Kartta näytti pientä poikkeamaa laavulle, jossa meidät yllätti iloisesti pulppuileva koski. Tajusin, että tämä on nyt se Sierilä, jonka valjastamista Kemijoki-yhtiö on havitellut sähköntuotantoon. Päivä oli aurinkoinen, jokunen kalastaja heitteli siimaa joella, koski kimmelsi ja kahvi maistui hyvälle. Kosken vaimea pilpatus rauhoitti mieltä. Oli viimeisiä elokuun kesäisiä päiviä.

 

Tervakari, Sierilän alueen vapaita virtoja. Leena Kankaan Hopeakylki -taidelohi puolusti näitä. (Kuva Pekka Jurvelin)

 

Vuoden alussa tuli uutinen, että Kemijoki Oy luopuu Sierilän vesivoimalaitoshankkeesta. Moni iloitsi uutisesta, mutta usealla takoi takaraivossa epäilys: noinkohan tuo on lopullinen päätös.

 

Kohta julkisuuteen tulikin kaksi kokoomuspoliitikkoa, jotka vaativat valtiota suurimpana osakkeenomistajana mukaan hankkeeseen perustellen säätövoiman tarvetta kovien sähkön tammikuisten hintapiikkien estämiseksi. Onneksi tammikuun lopussa tuli uutinen, että talouspoliittinen ministerivaliokunta torppasi valtion tuen hankkeelle. Olisikohan tuo nyt viimeinen niitti suunnitelmiin ja koski saisi pulputtaa iloisia laulujaan?

 

Kotimatka jatkui ja maisemat muuttuivat jylhemmiksi. Joen eteläranta nousi jyrkkänä joesta. Millaisethan näkymät ovat olleet ennen Vanttauskosken valjastamista? Huikeilta ne nytkin näyttivät. Olisi mahtava joskus palata melomaan joelle.

 

Auttissa huomasin tienviitan Pirttikoskelle. Eräs ystävämme on ollut nuorena opettajana Pirttikosken peruskoulussa töissä ja olemme monesti kuulleet muistelmia tuosta ajasta. Siispä oli poikettava katsomaan, mitä Pirttikosken yhteisöstä oli jäljellä.

 

Auttin kauneuspato. Kalaporras kuvassa yläosassa oikealla.

 

Mutta mikä oli tuo rakennelma tien vasemmalla puolella? Kuin pato ja miksi se oli siinä? Opastaulusta ja netin syövereistä luimme, että kysymyksessä oli Auttin kauneuspato, viralliselta nimeltään Taittumaniemen pohjapato. Kaunis näky sinänsä, mutta kun tajuaa, että se on vain kiillettä kuivaksi kynityn jokiuoman päällä, kauneus katoaa. Padon eteläpäässä näkyi olevan kalatie, ja jäi kiinnostamaan, mahtaako se toimia tarkoitustaan vastaavasti kalojen nousutienä. Kovin riitaiselta sen rakentaminen yleensä vaikutti. Väärään kohtaankin sitä ruvettiin aluksi kaivamaan.

(Kertomus jatkuu)...