Oulujoen reitti ry

Jokiblogi 2011

Helsingin Sanomat sensuroi diok­sii­ni­kes­kus­te­lua (2.3.2011)

 

Tämän koki las­ten­lää­kä­ri-kir­jai­li­ja Pekka Jurvelin, kun val­ta­leh­ti jätti jul­kai­se­mat­ta hänen ja ka­la­ta­lous­suun­nit­te­li­ja Pirkko-Liisa Luhdan kir­joit­ta­man vastineen diok­sii­ni­lo­hi­ky­sy­myk­seen.

 

He olivat aloit­ta­neet kes­kus­te­lun Lohesta ja Diok­sii­nis­ta Helsingin Sanomien mie­li­pi­de­kir­joi­tus­pals­tal­la 19.1.2011. Kir­joi­tuk­seen tuli kaksi vas­ti­net­ta Veli-Mikko Niemi ja Liisa Ra­ja­kan­gas maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riös­tä (HS 21.1.) ja eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Jouko Tuomisto (HS 22.1.).

 

Jurvelin ja Luhdan vas­ti­net­ta "Diok­sii­ni­lo­hel­le poik­keus­lu­pa?" ei lehti suostunut jul­kai­se­maan. Palstan toi­mit­ta­ja vetosi, että kirjoitus oli liian pitkä eikä si­säl­tä­nyt uutta asiaa. Uutta, ly­hen­net­tyä ja ki­tey­tet­tyä versiota "Dioksiini lohessa on ter­veys­hait­ta" ei sen kummemmin julkaistu.

 

Vas­ti­nees­sa oli uutta tai Suomessa hyvin vähän tunnettua tietoa mm. ruot­sa­lai­nen ka­las­ta­ja­tut­ki­mus, Ruotsin Itämeren kalan syön­ti­suo­si-tukset ja niiden ero suo­ma­lai­siin sekä meidän syön­ti­suo­si­tuk­sen va­lis­tuk­sen surkea tulos. Uutta oli myös se, ettei Ruotsi il­mei­ses­ti aio hakea poik­keus­lu­van jatkoa.

 

Kes­kus­te­lun päät­tä­mi­nen sen­su­roin­ti­hen­ges­sä on outo tärkeässä ja ajan­koh­tai­ses­sa asiassa, josta Ruotsissa käydään hyvin vilkasta kes­kus­te­lua. Kyse on myös sa­nan­va­pau­des­ta.

 

Nyt diok­sii­ni­lo­hi on noussut uudelleen kes­kus­te­luun, kun joukko kan­san­edus­ta­jia esittänyt uuden ky­sy­myk­sen asiasta.

Sen­su­roi­dut pu­heen­vuo­rot:

Diok­sii­ni­lo­hel­le poik­keus­lu­pa ?

Aloitimme kes­kus­te­lun diok­sii­ni­pi­toi­ses­ta Itämeren luon­non­lo­hes­ta (HS 19.1.). Esitimme, että Suomen olisi vedettävä pois hakemus poik­keus­lu­vas­ta, jolla jat­ket­tai­siin korkeasti diok­sii­ni­pi­toi­sen ja yhä uha­na­lai­sem­mak­si käyvän luon­non­lo­hen kau­pal­lis­ta me­ri­pyyn­tiä.

Maa­ta­lous­mi­nis­te­riön vir­ka­mie­het Veli-Mikko Niemi ja Liisa Ra­ja­kan­gas kom­men­toi­vat kir­joi­tus­tam­me (HS 21.1.) ja toistivat vanhaa: kalan syönnin po­si­tii­vi­set vai­ku­tuk­set ovat suuremmat kuin diok­sii­ni­hait­ta. Tässä he kiertävät sen, että ku­lut­ta­jan on nykyisin mah­dol­lis­ta valita ka­la­tis­kil­tä aivan yhtä ter­veel­li­nen kala, jopa lohi, kuin Itämeren luon­non­lo­hi mutta lähes ilman diok­sii­nia.

 

Emer prof Jouko Tuomiston (HS 22.1.) mielestä ei saisi sekoittaa lohen suojelua ja ihmisen terveyttä. Mie­les­täm­me nämä asiat ni­me­no­maan pitää yhdistää. En­sim­mäi­sek­si on suo­jel­ta­va sekä luon­non­loh­ta että ihmisen terveyttä. Toiseksi ku­lut­ta­jan pitäisi ka­la­tis­kil­lä tietää, että hän voi saada puhtaasta kalasta saman ter­veys­hyö­dyn mutta ei diok­sii­ni­hait­to­ja kuten luon­non­lo­hes­ta. Tästä ei valisteta riit­tä­väs­ti. Kol­man­nek­si sekä poik­keus­lu­pa diok­sii­ni­lo­hen kaup­paa­mi­seen että lohen uha­na­lai­suu­teen vai­kut­ta­vat ka­las­tus­pää­tök­set ovat saman maa­ta­lous­mi­nis­te­ri Anttilan peukalon alla.

 

Kuten Tuomisto toteaa tar­ken­taen, WHO:n on asettanut diok­sii­nin päi­vit­täi­sen saannin rajan. Ta­voit­teek­si on myös otettu päästä alle 1 pg/kg/vrk saannin. Aikuinen voisi nauttia 5-10 g päivässä suurta luon­non­loh­ta tai silakkaa, joiden diok­sii­ni­pi­toi­suus ylittää selvästi EU:n elin­tar­vi­kea­lan tie­teel­li­sen komitean tur­va­ra­jan. 10-15-kiloinen lapsi voisi syödä suo­si­tuk­sen mukaan näitä kaloja yhden gramman päivässä.

Vas­tuul­li­set vir­ka­mie­het Niemi ja Ra­ja­kan­gas tuntuvat vä­hät­te­le­vän diok­sii­nin ter­veys­ris­kiä. He vetosivat vas­ti­nees­saan suo­ma­lai­seen käynnissä olevaan tut­ki­muk­seen, jossa verrataan ka­las­ta­jien ja muun väestön terveyttä.

 

Ase­tel­mal­taan parempi on Ruotsissa tehty (Anna Rignell-Hydbom ym. 2008) maan länsi- ja itä­ran­ni­kon ka­las­ta­jia vertaava tutkimus. Poh­jan­me­res­sä eli län­si­ran­ni­kol­la kalojen diok­sii­nin kal­tais­ten myrkkyjen pi­toi­suu­det ovat paljon vä­häi­sem­mät kuin Itä­me­res­sä. Tut­ki­muk­ses­sa todettiin eroja, jotka voisivat selittyä diok­sii­ni­vai­ku-tuksesta. Itämeren ka­las­ta­ja­mies­ten siit­tiö­so­lu­jen ra­ken­tees­sa ja liik­ku­vuu­des­sa oli poik­kea­vuut­ta. Itämeren ka­las­ta­jil­la lapset syntyivät pie­ni­pai­noi­sem­pi­na – ja pie­ni­päi­sem­pi­nä (kes­kus­her­mos­ton ke­hi­tys­ris­ki?).

 

Poik­keus­lu­van ehtona oli riittävä valistus, jotta väestö tietäisi kalojen diok­sii­nis­ta. Suomessa on suositus, että lapset ja he­del­mäl­li­ses­tä iässä olevat eivät söisi silakkaa tai lohta enempää kuin 2-3 kertaa kuu­kau­des­sa. Tut­ki­muk­sen mukaan tämä ei toimi: vain 20 % 15-24 -vuo­tiais­ta ja 27% 25-34 -vuo­tiais­ta tiesi suo­si­tuk­ses­ta. Ruotsissa on muutama vuosi sitten tiu­ken­net­tu Itämeren lohen ja silakan syön­ti­ra­joi­tus­ta, joka on nyt 2-3 kertaa vuodessa!

 

Dioksiini ei ole äi­din­mai­dos­sa vitamiini vaikka Tuomisto il­mei­ses­ti mustana huumorina heittää tuon suun­tais­ta. Ruotsissa ta­voit­tee­na on vähentää äi­din­mai­don diok­sii­ni­pi­toi­suuk­sia. Nämä ovat Suo­mes­sa­kin selvästi laskeneet mutta ovat edelleen turhan korkealla tasolla. Sikiön ja imeväisen diok­sii­ni­taak­kaa on pyrittävä vä­hen­tä­mään. Miksi emme Ruotsin tapaan pyrkisi yhä al­hai­sem­mal­le tasolle, kun se on mah­dol­lis­ta?

 

Ruotsista on kan­tau­tu­nut tietoa, ettei siellä enää haettaisi poik­keus­lu­paa. Yritys keplo­tel­la meille uudelleen poik­keus­lu­pa diok­sii­ni­lo­hen kau­pal­li­seen me­ri­pyyn­tiin on skandaali. Maa­ta­lous­mi­nis­te­ri Anttila tekee rat­kai­sun­sa ja varmaan myös kantaa vastuun.

 

On luonn­o­ton­ta kau­pi­tel­la tiskillä yhä uha­na­lai­sem­mak­si käyvää luon­non­loh­ta ja suotta altistaa lapsia ja he­del­mäl­li­ses­sä iässä olevia sen diok­sii­nil­la.

 

Pekka Jurvelin las­ten­lää­kä­ri/las­ten­neu­ro­lo­gi, kir­jai­li­ja

Pirkko-Liisa Luhta ka­la­ta­lous­suun­nit­te­li­ja

Diok­sii­ni­lo­hes­sa on ter­veys­hait­ta

Esitimme aiemmin, että Suomen olisi vedettävä pois hakemus poik­keus­lu­vas­ta Itämeren korkeasti diok­sii­ni­pi­toi­sen ja yhä uha­na­lai­sem­mak­si käyvän luon­non­lo­hen kau­pal­li­seen me­ri­pyyn­tiin. Maa­ta­lous­mi­nis­te­riön vir­ka­mie­het ja eme­ri­tus­pro­fes­so­ri kom­men­toi­vat toistaen vanhaa: kalan syönnin po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. WHO on asettanut ta­voit­teek­si päästä diok­sii­nin päi­vit­täi­ses­sä saannissa alle 1 pg/kg/vrk. Aikuinen voisi nauttia 5-10 g päivässä suurta luon­non­loh­ta tai silakkaa. Lapsi (10-15 kg) voisi syödä suo­si­tuk­sen mukaan näitä kaloja yhden gramman päivässä.

Suo­ma­lais­ta ka­las­ta­ja­tut­ki­mus­ta parempi on ase­tel­mal­taan Ruotsissa tehty maan länsi- ja itä­ran­ni­kon ka­las­ta­jia vertaava tutkimus (Anna Rignell-Hydbom ym. 2008). Poh­jan­me­res­sä eli län­si­ran­ni­kol­la kalojen diok­sii­nin kal­tais­ten myrkkyjen pi­toi­suu­det ovat paljon vä­häi­sem­mät kuin Itä­me­res­sä. Tut­ki­muk­ses­sa todettiin eroja: Itämeren ka­las­ta­ja­mies­ten siit­tiö­so­lu­jen ra­ken­tees­sa ja liik­ku­vuu­des­sa löytyi poik­kea­vuut­ta. Itämeren ka­las­ta­jil­la lapset syntyivät pie­ni­pai­noi­sem­pi­na – ja pie­ni­päi­sem­pi­nä (kes­kus­her­mos­ton ke­hi­tys­ris­ki?).

Poik­keus­lu­van ehtona oli riittävä valistus. Suomessa on suositus, että lapset ja he­del­mäl­li­ses­tä iässä olevat eivät söisi Itämeren lohta tai silakkaa enempää kuin 1-2 kertaa kuu­kau­des­sa. Tämä ei toimi: vain neljännes 15-34 -vuo­tiais­ta tiesi suo­si­tuk­ses­ta. Ruotsissa on tiu­ken­net­tu lohen ja silakan syön­ti­ra­joi­tus­ta, joka on nyt 2-3 kertaa vuodessa!

Vaikka äi­din­mai­don diok­sii­ni­pi­toi­suu­det ovat selvästi laskeneet, ovat ne edelleen turhan suuret. Sikiön ja imeväisen diok­sii­ni­taak­kaa on meilläkin pyrittävä Ruotsin tapaan vä­hen­tä­mään.

Ruotsista on kan­tau­tu­nut tietoa, ettei siellä enää haettaisi poik­keus­lu­paa. Minkä tähden Suomi ei vetäisi ha­ke­mus­taan pois?

Pekka Jurvelin las­ten­lää­kä­ri/las­ten­neu­ro­lo­gi, kir­jai­li­ja

Pirkko-Liisa Luhta ka­la­ta­lous­suun­nit­te­li­ja

 

Lohi ja dioksiini (3.2.2011)

 

Suomi hakee poikkeusluvan jatkoa Itämeren luonnonlohen kaupalliseen pyyntiin, vaikka lohen diok­sii­ni­pi­toi­suu­det ylittävät selvästi EU:n asettamat turvarajat. Luonnonlohi käy yhä uhanalaisemmaksi ja poikkeusluvan jatkon hakeminen sen kaupalliseen pyyntiin on vastuutonta.

 

Dioksiinit ovat supermyrkkyjä, jotka kertyvät ihmiselimistöön ja sitoutuvat rasvakudokseen. Ne vaikuttavat erityisesti hormonitoimin-taan, ja häiritsevät etenkin sukuhormonien toimintaa ja näin ihmisen li­sään­ty­mis­jär­jes­tel­mää. Dioksiinit aiheuttavat myös sikiölle kehitys-häiriöriskin. Dioksiineilla saattaa olla tärkeä rooli teollisuusmaiden suurimmassa terveysongelmassa, aikuisiän diabeteksessa.

 

EU on asettanut turvarajan elintarvikkeiden diok­sii­ni­pi­toi­suu­del­le tieteellisen komiteansa suosituksesta. Tämä perustuu WHO:n suosituksiin päivittäisestä dioksiinin maksimisaannista (tavoite 1pg/kg/vrk). Suuri merilohen dioksiinipitoisuus ylittää turvarajan (4pg/g) jopa nelinkertaisesti, suuret silakat vielä enemmän. Niiden pitoisuudet ylittävät turvarajan enemmän kuin Saksan äskettäin kohutut dioksiinipitoiset kanat ja sianliha. Päivittäisen dioksiinin saannin maksimiraja ylitetään, jos aikuinen syö suurta lohta tai silakkaa 5-10 g päivässä. 10-15 -kiloinen lapsi voisi näin syödä vain yhden gramman annoksen näitä päivässä.

 

Dioksiinin terveysvaikutuksia selvitellään. Meneillään olevassa tutki-muksessa verrataan Suomen kalastajaväestön terveyttä muuhun väestöön. Tarkoituksena on selvittää mm. dioksiini- yms. ympäristö-myrkkyriskiä. Osatuloksia on jo tullut. Kalastajien elinikä on pidempi kuin muun väestön mutta tässä on hyvin paljon sekoittavia tekijöitä geneettisesti, elämäntavoissa, sosioekonomisesti ym.

Ruot­sa­lai­nen tutkimus (Anna Rignell-Hydbom ym. v. 2008) on ase­tel­mal­taan paljon selkeämpi ja mie­lek­kääm­pi. Siinä ver­rat­tiin Ruotsin länsi- ja itä­ran­ni­kon ka­las­ta­ja­väes­töä. Län­si­ran­ni­kol­la Poh­jan­me­ren kalojen diok­sii­ni­pi­toi­suus on paljon vä­häi­sem­pi kuin Itä­me­res­sä. Tut­ki­muk­ses­sa todettiin ryhmissä mer­kit­tä­viä eroja: Itä­ran­ni­kon ka­las­ta­ja­mies­ten siit­tiöi­den liik­ku­vuus oli hei­ken­ty­nyt ja siit­tiö­so­luis­sa oli ra­ken­teel­li­sia muutoksia. Lapset syntyivät Itämeren ran­ni­kol­la pie­ni­pai­noi­sem­pi­na – ja pie­ni­päi­sem­pi­nä. Tämä on huo­les­tut­ta­vaa, se voi olla merkki kes­kus­her­mos­ton ke­hi­tys­ris­kis­tä.

Diok­sii­ni­pi­toi­suu­det ovat laskeneet suo­ma­lais­ten naisten äi­din­mai­dos­sa nel­jän­nek­seen rasvaisen merikalan syönnin vä­hen­ty­mi­sen seu­rauk­se­na. Tämä on ilah­dut­ta­vaa mutta ei riittävää. Väestön diok­sii­ni­taak­kaa on edelleen pyrittävä edelleen vä­hen­tä­mään.

 

Meillä on suo­si­tel­tu, että ris­ki­ryh­mät: raskaana tai yleensä he­del­mäl­li­ses­sä iässä olevat naiset ja lapset söisivät Itämeren lohta ja silakkaa kor­kein­taan 1-2 kertaa kuu­kau­des­sa.

 

Ruotsissa ollaan muutama vuosi sitten tiu­ken­net­tu suo­si­tus­ta Itämeren rasvaisen kalan syönnistä. Em. ris­ki­ryh­miin kuuluvien pitäisi syödä rasvaista merikalaa vain 2-3 kertaa vuodessa!

 

Suositus pe­rus­tu­nee mm. em. ka­las­ta­ja­tut­ki­muk­seen Ruotsissa. Suo­ma­lai­set eivät liene ge­neet­ti­ses­ti vas­tus­tus­kykyi­sem­piä kuin ruot­sa­lai­set.

 

Diok­sii­nin ter­veys­ris­kit ovat to­del­li­sia. Se ei ole vitamiini pie­nis­sä­kään pi­toi­suuk­sis­sa. Väestön diok­sii­nin saantia on pyrittävä vä­hen­tä­mään.

 

Diok­sii­ni­lo­hen ka­las­tuk­sen poik­keus­lu­pa

 

Suomi ja Ruotsi saivat EU:lta poik­keus­lu­van suuren merilohen ja silakan kau­pal­li­seen pyyntiin v. 2001. Pe­rus­te­lu­na oli mm. lohen punaisen lihan ja ka­la­ras­van ter­veel­li­syys, näin melkoinen kan­san­ter­vey­del­li­nen merkitys. Lohen me­ri­ka­las­ta­jia työl­lis­tä­vä jopa kan­san­ta­lou­del­li­nen vaikutus oli myös pe­rus­te­lu­na. Poik­keus­lu­van ehtona oli dioksiini-pi­toi­suuk­sien seuranta ja ku­lut­ta­jien riittävä valistus.

 

Poik­keus­lu­pa­pää­tös perustui 1990-luvun ti­lan­tee­seen. Tuolloin Suomen me­ri­ka­las­tuk­sen lo­hi­saa­lis oli 1,2-2,2 milj kg – tiettyä kan­san­ter­vey-dellistä mer­ki­tys­tä oli. Luotiin suo­ras­taan lohen me­ri­ka­las­tus­teol­li­suus. Näin lohen pyynnillä oli myös kan­san­ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä– ka­las­ta­jien työl­li­syys­vai­ku­tus oli paljon nykyistä suurempi. Norjan lohta ja kir­jo­loh­ta oli vähemmän tarjolla ku­lut­ta­jil­le.

 

Lo­hi­saa­liis­ta lai­tos­pe­räis­tä is­tutus­loh­ta oli 80-90%. Lai­tos­lo­hi oli tar­koi­tet­tu ka­las­tet­ta­vak­si.

 

Nyt tilanne on tyystin muuttunut:

Itämeren lohen määrän ro­mah­ta­mi­sen myötä Suomen kau­pal­li­sen me­ri­pyyn­nin lo­hi­saa­lis oli viime vuonna enää vain 0,3-0,2 milj kg, kym­me­nes­osa entisestä. Tällä ei ole enää juuri mitään kan­san­ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä. Meren lo­hen­ka­las­tuk­sel­la on ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä vain hyvin pienelle osalle ka­las­ta­jia. Kainuun TE-keskuksen (Oulun läänin alue) mukaan v.2008 ran­ni­kol­la kalasti 250 am­mat­ti­ka­las­ta­jaa, näistä vain 1/5 har­joit­taa lohen ka­las­tus­ta. 10-20 ka­las­ta­jal­le lo­hen­ka­las­tuk­sel­la on hyvin tärkeä merkitys elin­kei­nos­sa osatulona. Ka­las­ta­jien määrä on edelleen vä­hen­ty­nyt.

 

Lo­hen­ka­las­tuk­sel­la yl­lä­pi­de­tyt työpaikat ovat erittäin kalliita yhteis-kunnalle – erilaiset tuet ovat hyvin suuret. Lohi-is­tutuk­set pel­käs­tään maksavat 1,5-2 milj kun taas me­ri­ka­las­tuk­sen pri­maa­ri­tuot­to v. 2010 arviona ehkä 0,8 milj euroa. Luon­non­loh­ta on saaliista lähes neljä vii­des­osaa. Lai­tos­lo­hi­saa­lin arvo me­ri­ka­las­tuk­ses­sa on näin kor­kein­taan 1/6-1/10 lohen poi­ka­sis­tutus­ten arvosta.

 

Raha huilaa Kankkulan kaivoon. On sanottu, että is­tutus­loh­ta ei saada saaliiksi edes sitä is­tutus­poi­kas­ten biomassaa, joka jo­ki­suil­le laitetaan! Olisi kan­nat­ta­vam­paa myydä poikaset suoraan torilla eikä laittaa niitä mereen.

 

Lienee kan­nat­ta­mat­to­min­ta ta­lou­del­lis­ta toimintaa Suomessa ! Ja kohdistuu nyt yhä uha­na­lai­sem­mak­si käyvään luon­non­lo­heen.

Itämeren lohikanta ja saa­lis­mää­rät ovat ro­mah­ta­neet 1990-luvun alusta lähtien. Ennen kaikkea lai­tos­pe­räis­ten is­tutus­poi­kas­ten eloon­jää­mi­nen meressä on ro­mah­ta­nut. Nyt me­ri­lo­hes­ta on 75-80% luon­non­loh­ta, jonka poi­kas­tuo­tan­to on li­sään­ty­nyt vapaissa joissa. Tilanne on siis täysin päin­vas­tai­nen kuin 80-90 luvulla, jolloin lai­tos­pe­räis­tä is­tutus­loh­ta oli 80-90%.

Luon­non­lo­hi on silti käymässä yhä uha­na­lai­sem­mak­si. Syynä on lii­kaka­las­tus merellä. Lisäksi myös luon­non­lo­hen poikasten selviyty-minen meressä on hei­ken­ty­nyt, joskin paljon vähemmän kuin is­tutus­lo­hen. Hyvinkin uha­na­lai­nen on lohen tila esim. ainoassa aidosti suo­ma­lai­ses­sa lo­hi­joes­sa Si­mo­joes­sa ja etenkin Kii­min­ki­joes­sa.

 

Parhaassa Tor­nion­joes­sa on nähty jopa kan­sain­vä­li­ses­ti ai­nut­laa­tui­nen luon­non­lo­hen elpyminen su­ku­puu­ton partaalta me­ri­ka­las­tus­ra­joi­tus­ten ansiosta 90-luvun lopulla. Joen lohikanta on kuitenkin epäs­ta­bii­li, sitä on luon­neh­dit­tu sil­mäl­lä­pi­det­tä­väk­si, mutta tämä oli ennen parin viime kesän lo­hen­nousun ro­mah­ta­mis­ta. Tor­nion­joen lohen paluun menestys-tarina on joutunut uhatuksi meren lii­kaka­las­tuk­sen takia.

 

Lohen lai­tos­poi­ka­set eivät enää juuri selviydy hengissä me­ri­vael­luk-sesta. Lai­tos­lo­hi ”mädäntyy”. Sel­viy­ty­mi­sen kannalta kehnot omi­nai­suu­det va­li­koi­tu­vat kas­va­tusal­tais­sa. Esim Tor­nion­joen mil­joo­nas­ta poi­ka­ses­ta on palannut jokeen ennen viime kesän ro­mah­dus­ta kymmeniä tuhansia. Oulujoen 200 000 is­tu­te­tus­ta lai­tos­poi­ka­ses­ta on palannut jo­kia­lu­eel­le viime vuosina vain satoja, enim­mil­lään tu­hat­kun­ta aikuista lohta. Kyseessä on siis suuren ker­ta­luo­kan ero. Ja kehitys kulkee lai­tos­lo­hen kohdalla täy­del­lis­tä umpikujaa kohti.

 

Ainoa vaih­toeh­to Itämeren merilohen tu­le­vai­suu­den tur­vaa­mi­sek­si on mak­si­moi­da jokien luon­non­poi­kas­ten tuotto. Tämä käy yhä kii­reel­li­sem­mäk­si. Paras Tor­nion­jo­ki on tuottanut vuo­sit­tain 1-1,2 miljoonaa luon­non­poi­kas­ta me­ri­vael­luk­sel­le. Tuotto voisi olla jopa mo­nin­ker­tai­nen.

 

Ra­ken­net­tu­jen jokien hengissä säilyneet is­tutus­lo­het tarvitaan yli­siir­to­ja varten, jos lo­hi­kan­nat halutaan pelastaa. Yli­siir­toi­hin vapaille ve­sia­lueil­le ra­ken­ne­tuil­la joilla tarvitaan jo tuhansia lohia, käy­tän­nös­sä kaikki jo­ki­suil­le vaeltavat lohet! Eri­tyi­ses­ti Kemijoen vapaalla si­vu­joel­la, Ou­nas­joel­la ja Iijoen vapailla lat­va­ve­sil­lä on mah­dol­li­suuk­sia satojen tuhansien elin­kykyis­ten luon­non­poi­kas­ten tuo­tan­toon!

 

Lohen me­ri­ka­las­tuk­sen kan­san­ter­vey­del­li­nen merkitys?

 

Nyt on toisin kuin 90-luvulla mah­dol­li­suus valita ka­la­tis­kil­tä diok­sii­ni­tön­tä lohta: ko­ti­mai­nen kirjolohi (6 milj kg), ul­ko­mai­nen kirjolohi (5 milj kg) ul­ko­mai­nen kas­va­tet­tu merilohi (18 milj kg). Lohta tarjolla riit­tä­väs­ti liki 30 milj kg (fi­le­pai­noi­na, raa­ka­pai­no­na määrä on enemmän).

 

Ko­ti­mai­nen merellä kau­pal­li­ses­ti pyydetty (luonnon)lohi (0,2-0,3 milj kg), muodostaa to­del­la­kin vain alle yhden prosentin lohen koko­nais­ku­lu­tuk­ses­ta!

Hyvin propagandistinen on aiemmin esitetty väite: Lohen syönti olisi 100 kertaa terveellisempää kuin sen diok­sii­ni­hait­ta­vai­ku­tus. Oletuksena oli, että vaihtoehtona on sianliha tms.! Tällä hetkellä löytyy riittävästi vaihtoehtona lähes dioksiinitöntä lohta – tilanne on täysin muuttunut. Lohen merisaaliilla ei ole enää minkäänlaista kan­san­ter­vey­del­lis­tä merkitystä !

 

Itämerestä pyydetyssä luonnonlohessa ja istutuslohessa on täysin samat diok­sii­ni­pi­toi­suu­det. Ns. ”puhtaan villilohen” markkinointi on tyystin harhaanjohtamista.

 

Oletus poikkeusluvan myöntämisessä oli, että kalojen dioksiinipitoi.-suudet vähitellen laskevat. Poikkeuslupaa jatkettiin v. 2011 saakka. Alustava käsitys on, etteivät pitoisuudet ole merkittävästi laskeneet – ovat edelleen selvästi yli EU:n turvarajojen (lopulliset v. 2009 tutkimustulokset julkaistaan keväällä).

 

Poikkeusluvan ehtona oli tehokas valistus rasvaisen merikalan riskeistä ja tiedottaminen siitä kuinka harvoin sitä sopii syödä. Tulokset tiedotuksessa eivät ole järin häävit: Vain reilu kolmannes tietää, että isoa silakkaa tai Itämeren lohta saisi hedelmällisessä iässä syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa. Etenkään nuoria ei olla saatu valistettua. 15-24 -vuotiaista tiesi syömisrajoituksista vain 20 % ja 25-34 -vuotiaista n. 26%. Neuvolavalistus on Suomessa paremmin hoidettu, mutta riskiryhmiä ei välttämättä tavoiteta (syrjäytymisvaarassa olevat tai syrjäytyneet nuoret vanhemmat).

 

Silakka ei ole uhanalainen. Kysymys sen käytöstä ihmisravinnoksi on monimutkaisempi kuin lohen. Todennäköisesti nykyistä tehokkaam-malla valistuksella sitä voitaisiin kohtalaisen turvallisesti syödä.

Luonnonlohi ei ole kovin suuri terveysriski mutta, etenkin suurten lohien diok­sii­ni­pi­toi­suu­det ylittävät moninkertaisesti EU:n turvallisuusrajan – Silti sitä myydään kaupallisesti!

 

Ennen kaikkea tämä on kyseessä hyvin suuri periaatteellinen kysymys ! Ihminen voi nykyisin valita dioksiinittoman lohivaihtoehdon ja saada siitä kaiken terveyshyödyn mutta ei potentiaalisia dioksiinihaittoja. Väestön dioksiinitaakkaa tulee edelleen alentaa.

On paradoksi, että yhä uhanalaisemmaksi käyvää Itämeren luonnonlohta kalastetaan merellä kaupallisesti täysin järjettömästi subventoituna, tyystin kannattamattomasti ja myydään kalatiskillä bulkkituotteena lenkkimakkaran hintaan – rajat ylittävän dioksiinipitoisena.

 

On skandaali, jos Suomi edes yrittää hakea uudelleen EU:lta poikkeuslupaa diok­sii­ni­pi­toi­suu­den ylittävän merilohen kaupalliseen pyyntiin !

 

Poikkeusluvasta on syytä luopua yhdessä Ruotsin kanssa. Tällöin ei poikkeuslupia myönnetä muillekaan. Näin avautuu mahdollisuus merikalastuksen rajoittamiseen koko Itämerellä ja voimakkaaseen puuttumiseen eteläisen alueen, etenkin puolalaisten ajosiimoilla harjoittamaan luonnonlohen ryöstöpyyntiin ja laajaan salakalastukseen. Itämeren luonnonlohi on liki yksinomaan ruotsalaista ja suomalaista.

Luon­non­lo­hi on täysin yli­ka­las­tet­tu myös Suomen alueella. Ammatti-ka­las­ta­jat ovat il­moit­ta­neet pyr­ki­vän­sä Suomen vi­ral­li­sen lo­hi­kiin­tiön ka­las­ta­mi­seen täyteen. Tämä voisi tapahtua, kun luon­non­loh­ta suo­je­le­vat keväiset pyyn­ti­ra­joi­tuk­set pois­tet­tai­siin! Kiin­tiöi­den täyt­ty­mi­nen tar­koit­tai­si lo­hi­saa­liin liki kol­min­ker­tais­tu­mis­ta (v. 2010 pyy­det­tiin kolmannes kiin­tiös­tä). Tällöin jokiin ei nousisi enää lainkaan luon­non­loh­ta. Tämä on kä­sit­tä­mä­tön­tä vas­tuut­to­muut­ta.

 

Itämeren lohen kau­pal­li­nen kalastus täytyy lopettaa tai kes­keyt­tää riittävän pitkäksi mää­rä­ajak­si. Itämeren merilohen kaup­paa­mi­nen EU-maiden ul­ko­puo­lel­le, jota esim. tans­ka­lai­set har­joit­ta­vat, tulee tyystin kieltää.

 

Vain näin voidaan turvata Tor­nion­joen ja Simojoen luon­non­lo­hen voi­mis­tu­mi­nen aina mak­si­maa­li­seen vael­lus­poi­kas­tuo­tan­toon asti. Tor­nion­jo­ki voisi mah­dol­li­ses­ti tuottaa jopa 2,5-3,5 miljoonaa vael­lus­poi­kas­ta.

 

Viime kesänä ai­noas­taan 1,5 % Tor­nion­joen suuresta vael­lus­poi­kas­mää­räs­tä (1,2 milj) palasi jokeen. Tavoite pitäisi olla 10% palaavia eli 100-120 000 nousu­loh­ta. Myöhemmin Tor­nion­joen poi­kas­tuo­tan­non päästessä täyteen mittaan nousu­lo­hien määrä joessa voisi olla helposti 150-200 000, par­haim­mil­laan kenties jopa 

200-300 000?!

 

Simojoki voisi elpyä kan­sain­vä­li­ses­ti mer­kit­tä­väk­si lo­hi­joek­si.

Tällöin voisi löytyä tilaa myös tarkasti ra­joi­te­tul­le ja eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­väl­le me­ri­pyyn­nil­le, jolloin lohi olisi tuolloin kallis ja har­vi­nai­nen gourmet-tuote. Olettaen että diok­sii­ni­pi­toi­suu­det kään­tyi­si­vät jossain vaiheessa selkeään laskuun.

 

Tor­nion­jo­ki voisi nousta Euroopan lo­hen­ka­las­tuk­sen huip­pu­pai­kak­si, lohen ur­hei­lu­ka­las­tuk­sen unel­ma­joek­si. Huip­puar­vok­kaan luon­non­lo­hen ta­lou­del­li­nen hyö­dyn­tä­mi­nen olisi joessa elä­mys­ka­las­tuk­se­na mak­si­maa­lis­ta. Nykyisin Tor­nion­joen mat­kai­lu­ka­las­tuk­sen tuotto on n. 3 milj euroa, jatkossa voisi olla jopa 3-10 (-?) –kertainen. Samalla voidaan valvoa ka­las­tus­ta tiukasti eko­lo­gi­se­na ja kestävänä, kun joessa on lo­hi­las­ku­ri. Ver­rat­tu­na meren bulk­ki­pyyn­tiin lohen kilohinta mat­kai­lu­ka­las­tuse­lä­myk­se­nä olisi jopa mo­ni­kym­men­ker­tai­nen.

 

Lo­hen­ka­las­tuk­sen kes­keyt­tä­mi­nen antaisi mah­dol­li­suuk­sia lohen pa­laut­ta­mi­seen uusiin jokiin mm. Kii­min­ki­jo­ki, Pyhäjoki ja Kuivajoki.

 

Lohen luon­non­kier­ron pa­laut­ta­mi­nen

 

Kun me­ri­ka­las­tuk­sen kes­key­tet­täi­siin, voi­tai­siin turvata mah­dol­li­sim­man monien me­ri­vael­luk­sel­laan henkiin jääneiden is­tutus­lo­hien paluu ra­ken­net­tu­jen Kemijoki-, Iijoki- ja Oulujen suille. Yli­siir­to­ja voi­tai­siin käyttää luon­non­lo­hen nopeaan pa­laut­ta­mi­seen vapaille lat­va­ve­sil­le.

 

- Oulujoki: 1000-1500 lohta tarvitaan yli­siir­toon? - Iijoki: 3-5000 lohta? - Kemi/Ounasjoki: 5-7000 lohta? – ehdoton vä­him­mäis­mää­rä, silti liian aivan vähän, koska Ounasjoki on kooltaan puolet Tor­nion­joes­ta.

Usko alkaa loppua eri jokien lohen pa­laut­ta­jil­ta ja päät­tä­jil­tä, kun lohta ei enää palaa mereltä jo­ki­suil­le. (Me­ri­kos­ken kalatien po­si­tii­vi­nen lo­hen­nousu viime kesänä oli ainoa - säännön vah­vis­ta­va - poikkeus synkeän vää­jää­mät­tö­mäs­sä ro­mah­dus­suun­nas­sa). Ollaan jou­tu­mas­sa tyystin um­pi­ku­jaan! Lai­tos­lo­hel­la ei ole tu­le­vai­suut­ta. Ainoa tie ulos on: luon­non­lo­hen kierron pa­laut­ta­mi­nen ra­ken­net­tui­hin jokiin. Tämä edel­lyt­tää ka­la­tei­den ra­ken­ta­mis­ta kaikkiin voi­ma­lai­tok­siin ja kaikkien poi­ka­sis­tutus­ten siir­tä­mis­tä vapaille ylä­ve­sil­le. Ra­ken­ne­tuis­sa joissa on mah­dol­lis­ta tuottaa satoja tuhansia elin­kykyi­siä lo­hen­poi­ka­sia.

 

Mistä me­ri­ka­las­ta­jil­le korvaavaa tuloa lo­hen­ka­las­tuk­sen me­ne­tyk­sis­tä?

 

Me­ri­ka­las­tuk­sen yl­lä­pi­tä­mi­nen ja kas­vat­ta­mi­nen on hyvin tärkeää ko­ti­mai­sen ja ter­veel­li­sen kalan saannin tur­vaa­mi­sek­si. Meiltä löytyy puhdasta, liki myr­ky­tön­tä luon­non­ka­laa riit­tä­miin ja se on paljon tur­val­li­sem­paa ja eko­lo­gi­sem­paa kuin kas­va­tet­tu kala.

 

On väitetty, että lo­hen­ka­las­tus on olen­nais­ta me­ri­ka­las­tuk­sen jat­ku­vuu­den kannalta. Mutta me­ri­ka­las­tuk­sen pe­rus­tues­sa diok­sii­ni­pi­toi­sen luon­non­lo­hen lii­kaka­las­tuk­seen, on tuo tukijalka hyl­ly­väs­sä allikossa.

 

Mah­dol­li­suu­det:

- On kor­vat­ta­va lo­hen­ka­las­ta­jien me­ne­tyk­siä samoin perustein kuin esim. po­ron­hoi­ta­jat saavat pe­to­kor­vauk­sia. Kyse on yhä uha­na­lai­sem­mak­si käyvän eläin­la­jin suo­je­lus­ta.

- Osalla is­tutus­vel­voit­teis­ta voi­tai­siin korvata ti­la­päi­ses­ti siir­ty­mis­tä muiden ka­lala­jien käyttöön. Näin tuet­tai­siin muiden var­muu­del­la ter­veel­lis­ten ka­lala­jien ka­las­tuk­sen li­sää­mis­tä.

- Merilohen yli­siir­to­ka­las­tus, jossa tarvitaan vähintään 8-13 tuhatta lohta. Tähän tulisi käyttää osa vel­voi­teis­tutus­ra­hois­ta.

- Siian li­säis­tutuk­set ja siian ka­las­tuk­sen siir­tä­mi­nen har­ras­ta­jil­ta am­mat­ti­ka­las­ta­jil­le.

- Hoi­to­ka­las­tus – ka­la­mas­so­jen poistolla Itämeren fos­fo­ri­mää­rää voidaan laskea – tätä olisi yh­teis­kun­nan tuettava. Ja ns. roskakala eli särkikala on arvokas ra­vin­non­läh­de ihmiselle ja jopa ku­li­naa­ri­nen herkku manner-Eu­roo­pas­sa.

- Mat­kai­lu­ka­las­tus – esim. Ruotsissa ja Ah­ve­nan­maal­la – tarjoaa huo­mat­ta­vas­ti suurempaa tuloa kuin kau­pal­li­nen mas­sa­pyyn­ti. Me­ri­ka­las­ta­jat tietävät, mistä arvokalaa voi saada vie­hee­seen. Mutta huip­puar­vo­kas­ta ja uha­na­lais­ta luon­non­loh­ta ei pidä kalastaa mas­sae­lin­tar­vik­keek­si kaupan tiskille.

 

Luon­non­lo­hen määrän mo­nin­ker­tais­ta­mi­nen ny­kyi­sis­sä vapaissa joissa etenkin Tornion- ja Ka­lix­joes­sa voi tapahtua hyvin nopeasti – ja il­mai­sek­si. Kun vain luon­non­lo­hen emokalat lasketaan jokiin kutemaan eikä niitä tapeta kaupan tiskillä myy­tä­väk­si diok­sii­ni­pi­toi­sek­si ih­mis­ra­vin­nok­si.

 

Pekka Jurvelin las­ten­lää­kä­ri/las­ten­neu­ro­lo­gi/kir­jai­li­ja puh. 040 540 5112 pekka.jurvelin(at)gmail.com

Sivun alkuun