< Takaisin

 

HEIKKO LOHIKESÄ VUONNA 2023

 

9.9.2023

 

Tämän kesän lohennousu on vielä hieman kesken, mutta voi jo vetää johtopäätöksiä. Hiljaista on ollut. Toki Oulujoella nousu voi jatkua ja voimistuakin, syys- ja lohakuu ovat olleet usein vilkkaita. Mutta vielä ei ole järin suuria määriä noussut Merikosken kalatiestä. Vesi on ollut hyvin lämmintä, vaikka toisaalta on ollut paljon ohijuoksutuksia, joilla pitäisi olla lohen nousua kalatiehen piristävää vaikutusta. Vaisumpaa on ollut taimenenkin nousu. Muhoksella Lohikuninkuuskisassa jäätiin ilman mitallista saalista. Laukan kalakarikoissa eivät lohet ahnehtineet vieheitä.

 

 

Laukan lohivirtojen pyörteitä Oulujoella

 

Simojoella hädin tuskin päästään 2000 nousuloheen. Vaisumpaa oli vielä v. 2017 mutta taso on näyttänyt aiemmin vakiintuvan sinne 3-4000 nousijan tienoille. Huippuvuotena 2016 nousi yli 5000 lohta. Ehkä silloin meren pajatso tyhjeni ja seuraava vuosi oli huono. Mutta tämän kesän nousijoiden määrä putosi selvästi viimeisen kymmenen vuoden tasosta.

 

Tornionjoella on ollut vielä kehnompaa. Niukin naukin laskuri on yltänyt 20 000 loheen. Yli kymmenen vuoden taakse täytyy palata, että näin vaisua on ollut emokalojen nousu. Huonona vuonnakin 2017 päästiin 40 000 loheen. Parhaimmillaan päästiin 100 000 lohen pintaan vv. 2014 ja 2016. Likelle tuota yllettiin myös v. 2021. Tuona vuonna myös vaelluspoikasten määrä oli hyvä mutta nyt 2-vuotiaiden lohien määrä oli vähäinen. Merkki on ikävä. Alkukaudesta saatiin etenkin Simojoella poikkeuksellisen paljon kookkaita saalislohia, ja tilanne näytti jopa hyvältä. Sitten homma hyytyi.

 

Myös merikalastajien lohisaalis on ollut varsin heikko, alle puolet kiintiöstä on pyydetty.

 

Oma lukunsa on Teno, jossa yritettiin kyttyrälohen massapyyntiä lohipadolla. Tuloksena oli se, että kyttyrät pääsivät padosta läpi mutta suuri osa atlantinlohesta pysähtyi padon alle. Isompien nousevien lohien määrä on ollut jälleen masentavan vähäinen. Kyttyrälohi on tainnut tulla jäädäkseen.

 

Keskustelin Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron kanssa tämän kesän ja yleisemminkin lohen tilanteesta. Emme voi tietää, oliko tämä kesä eräs huono poikkeusvuosi lohen luontaisessa vaihtelussa vai merkki kovin epätoivottavasta trendistä.

 

Erkinaron mukaan Itämeri on epästabliili ja haavoittuvainen systeemi. Ilmastonmuutoksen tuoma lämpeneminen on hyvin huolestuttavaa. Silakan kunto on heikko ja määrä aiempaa vähäisempi. Lohi saattaa siirtyä kilohailiravintoon, joka voi lisätä M74 -oireyhtymän esiintymistä. Arvaamattomia, vaikeasti tutkittavia muuttujia on paljon.

 

Kysymyksen herättää se, että Simojoella joinakin vuosina liki 10% merelle vaeltaneista smolteista palaa aikuisena jokeen. Sen sijaan Tornionjoella palaajien osuus on pienempi siitä, ehkä jopa alle 5% palaa. Onko voimakas rannikko/jokisuupyynti Tornionjoella selittävä tekijä? Mikä on Ruotsin puolen pyynnin tilanne? Mietin sitä, että tämä kaikki voisi viitata jopa runsaaseen raportoimattomaan kalastukseen.

 

Kysyin Jaakko Erkinarolta, onko lyhytaikaissäännöstellyissä joissa saatu maailmalla merkittävää poikastuotantoa vapailla voimalaitosten välisillä jokiosuuksilla? Lohen kohdalla ei löydy tietoa kovin positiivisista tuloksista. Suomessa Kymijoen alaosalla on saatu hyviä poikastiheyksiä mutta joki ei ole lyhytaikaissäännöstelty.

 

Itse ajattelen, että kysymys Oulujoella vaikkapa Laukan alueen kunnostuksella saatavista poikastuotantoalueista on avoin. Yrittää kannattaa, lohen luontaista lisääntymistä siellä vaikuttaisi tapahtuvan. Rasvaevällisiä lohia on saatu saaliiksi. Oulujoen lyhytaikaissäännöstely on voimakasta jopa väkivaltaista. Suurempaa minimivirtaamaa ehdottomasti tarvittaisiin, myös muutoksia nopeaan säännöstelyyn, veden humpaamiseen jotta Laukassakin lohenpoikaset selviytyisivät rankoissa oloissa.

 

Kysyin myös Erkinarolta siitä onko maailmalla viime vuosina syntynyt kokemusta, että useamman voimalaitoksen yläpuolelle voisi vaellusyhteyden rakentamisen myötä syntyä itseään ylläpitävä lohi/taimenpopulaatio. Hänen mukaansa Kanadassa on yritetty useamman padon yläpuolelle. Tulokset tuntuvat kuitenkin olevan aika vaatimattomia. Norjassa on parempia tuloksia, mutta sellaisissa joissa, joissa koko uomaa ei olla tukittu voimalaitospadoilla.

 

Oikeasti onnistuneita ja esimerkkivoimaltaan tavoiteltavia tuloksia monipatoisissa joissa on niukasti – hyvin vähän on positiivista viestiä. Salmo salar -lajin suhteen tulokset luonnonkierrossa padotuilla joilla ovat Erkinaron mukaan ”pirun tiukassa”. Eittämättä etenkin 5-7 padon yläpuolelle pyrittävässä luonnonkierrossa. Tyynen valtameren lohien kohdalla on onnistuttu paljon paremmin. Nämä lohet ova kuitenkin aivan erilaisia kalalajeja, niiden elinkiertostategia toisenlainen. Ne nousevat voimakkaasti kutemaan ja -kuolemaan. Kuten esim. kyttyrälohi. Atlantinlohen kanssa niitä ei voi verrata.

 

Mielestäni Suomessa pohjoisilla joilla on silti vain väkevästi vaadittava vaellusyhteyksien rakentamista ja ympäristövirtaamia pyrkimyksenä alkuun rajallisempikin luonnonkierto. Kemi- ja Iijoella on yläjuoksulla runsaasti vapaita virtoja ja koskia, alempana laajoja vanhoja koskenpohjia, näin poikastuotantoalueita, jotka odottavat emokalojen nousua kutemaan. Pohjois-Suomen AVI:n päätöstä velvoitteiden muuttamisesta odotellaan kiihkeästi. Oulujoella uusia uomia, ohitusjokia on välttämättä rakennettava. Ehkä me saavuttaisimme tuloksia, joita muualla ei olla saatu. Yrityksen ja erehdyksen kautta vain sitkeästi jatkamalla. Ja riittävän suurilla ohitusuomien ja ympäristövirtaamilla